SOROMNOO, VOT HARASOO
Jokainen karjalainen varmaan tuntee noitten sanojen merkityksen. Minä olen tutustunut näiden sanojen vaikutukseen.
Kalasaunan kehikko oli noussut kesän aikana valmiiksi. Olipa kattolaudoituskin tehty lähes valmiiksi. Tosin lautojen välissä oli senttien rakoja, joten valmiiksi toimitetun kattohuovan laitto olisi ollut järjetöntä. Katto olisi vuotanut jo ensimmäisen talven jälkeen. Myin kattohuovat naapurille. Lupasin toimittaa kattopellit, jolloin aluslaudoitus kelpaisi tarkoitukseensa.
Kun sitten tapasin miehen henkilökohtaisesti, kyselin missä ovat lattialaudat, jotka kuuluivat urakkaan. Mies kertoi seuraavaa: Opettajan palkkaa valtio ei ole maksanut kuukausiin. Pojalle piti pitää häät; kun hänellä oli muutakin puutavaraa, niin minun lattialautani menivät siinä puukaupan yhteydessä. Soromnoo! Menivät kuitenkin hyvään tarkoitukseen.
Pidin kuitenkin puhuttelun. Tuollainen ei oikein sovi meikäläisiin kauppatapoihin ja työkin jätetään keskeneräiseksi. Pääsimme kuitenkin asiasta kehno on kompromissiin. Olin varautunut, että jossain vaiheessa saattaisi tulla eteen ”iltalypsy”, eli pyydettäisiin lisää rahaa. Tämä, että käännettiin tylysti selkä projektille minut vähän yllätti. Menin ja ostin JAAKKIMAN SAHALTA uudet laudat.
Laatokan merellä oli ankara syysmyrsky. Huomasin, että katon takstuolit oli ”hudoisti” naulattu kiinni kehikkoon. Nyt tuli kilpajuoksu luonnon kanssa, kumpi saa uuden peltikaton; syysmyrsky vai kerkiämmekö me naulata takstuolit kunnolla kiinni. Työ päättyi voitoksemme. Radio kertoi sitten, että samana yönä myrsky upotti viereisellä merellä laivan, vieden lähes tuhannen sielua mukaanaan.
Olen pääsiäisen tienoilla taas Lahdenpohjassa, aikana jolloin jäät lähtevät kaupungin pääkadulta Lenininulitsalta. Olen tullut Uukuniemen kautta, läpi ikimetsien – siellä on tilaa valkoselkätikan elää. Välillä Uukuniemen raja-asema, Lahdenpohjasta on tullut vastaan kolmetoista tukkirekkaa tukkilastissa matkalla Suomeen. Vielä satametriset tukkipinot odottavat pääsyä Suomeen. Hakkuutyömaita ei tielle näy. On suomipoika iskenyt kyntensä Karjalan mäntyyn.
Käyn Lumivaaran kirkolla tällä entisten – ja nykyisten lumivaaralaisten unohtamalla temp pelillä. Ainoastaan nykylumivaaralaista nuorisoa tuntuu temppeli kiinnostavan, ovat lyöneet ovi- ja ikkunalaudoitukset tuhannenpeenpäreiksi. Ikkunoista on tuiskuttanut lunta vaaksan vahvuudelta lattialle, ikkunoiden alle, kun kasat ovat alkaneet sulaa on lattialla kauttaaltaan sentin vahvuinen jääkansi. Kirkosta tulisi mainio sisäjäähalli, tulee mieleeni – siinä olisi kansojen hyvä käydä ystävyysotteluita
Kun kattopellit olivat syksyllä Karjalassa, menin itse mukaan katon laittoon. Nyt urakoitsijani, veli venäläinen ilmoitti välikäsien kautta, että hän ei tee enempää töitä rakennuksen eteen. Laitoimme itse peltikaton paikoilleen.
Kerkesin tietysti myös kalastamaan. Salmenlahdella tapaan kalastajan jolle toivotan drastuita, hän vastaa minulle englanniksi. Meille sukeutuu paljon tarinaa kalastuksesta, että olen entinen asukas ja rakennan mökkiä. Pitää minua erikoisena vaeltajana. Mieskin on erikoinen, on kalastava professoori Pietarin kaupungista. Edelliset kalakaverit ovat olleet kansakoulupohjaisia. Mies lupautuu minulle talkoisiin, hän pitää opettaja Solehmaisen taloa kesämökkinään. Minä kävin entisen opettajani asunnolla kun kutsuttiin.
Olen ollut pääsiäisen ajan Karjalassa. Pois pääsy sieltä ei olisi onnistunut ilman lapiota, tie rajavyöhykkeellä 3-4 kilometrin matkalla on uraa täynnä, on lapioimisen aika. Puu on kulkenut tällä välin rajavyöhykkeellä ja tie on pahasti urautunut.
Kesäkuun alussa olen taas Karjalan kunnailla, tarkoituksena saada Jaakkiman sahalla olevat laudat mökin rantaan. Ensiksi huonot uutiset, tarkoitukseen Suomesta lähettämäni vene on jäänyt kuljetusliikkeen uinahduksen takia Suomen puolelle sekä, että autosta puhkeaa rengas heti tultuani Lahdenpohjaan.
Ennen iltaa on minulla lautakuorma lähellä Laatokan rantaa. Lautaa on tasan 1000 m eli 300 kpL 3,33 ja matkaa 1 km. Jos kannan kolme lautaa kerralla se tekisi 100 km ja toinen satanen takaisin. Tämä yhtälö ei toteudu minun voimin. Värvään kaksi paikallista kaveria laudan kantoon. Veneen hankinta käynnistetään välittömästi. Aikanaan on moottoriveneellä laudat kuljetettu mökin rantaan ja kannettu perille. Ennen sitä on pieni osa laudoista kannettu perille, jotta voisin aloittaa lattialaudoituksen teon.
Kun tulen Karjalaan ovat tuomet lopettamassa kukintojaan, pihlajan kukat ovat parhaimmillaan, pellot ovat voikukasta keltaisenaan. Olen syöttänyt sääskillä itseäni monilla kairoilla. Täällä on nyt niin paljon sääskiä ettei koskaan missään. Onneksi olen ostanut sääskivoidetta muuten täällä ei voisi elää. Kämpässä minulla on teltta, joten yöllä saan suojaa sieltä.
On irvitty, että Karjalassa ei ole enää käkiä kun väki lähti käet taskuissa. Niitä kyllä on Haukkavaaran rinteillä ja läpi yön ne kukkuvat. Tavallinen 20-30 kerran kukkuja on tässä porukassa C-saIjaa, 100-150 kukujaa on hyvää keskitasoa. Yön tilastointi antoi mestarille 250 kertaa. Siinä oli pojalla potkua suorituksessa. Tätä kun kuuntelet yö yön jälkeen niin olet jotain kokenut.
Laatokan vesi on tänä vuonna tavattoman likaisen näköistä. Jouduin harjaamaan kalliot, että pääsen ylös kun käyn uimassa. Näinä päivinä on lämpötila 25-30 C, että uitava on. Eräänä iltana tuuli kuljettaa kumilauttaa Iivedeltä kohti Lemettilän-Kojonlahtea, olen huolestunut, onko joku hukkunut? Vene ajautuu 20 metrin päästä ohitseni, vodkan väsyttämä kaveri tuntuu uinuvan veneessä. Katson viisaammaksi olla herättämättä kaveria; siinä voisi tulla vain kiusallista nuotioseuraa. Aamulla on mies ja kumilautta pois lahdelta.
Parina päivänä mukanani on Harvion mies, joka on myös saanut karjalakuumeen. Hieroo tonttisopimusta uusien isäntien kanssa kotisaarestaan. Kun ajelemme kohti Lumivaaraa on liukkaalle tielle levitetty juuri uudet .sahajauhot, ettemme liukastelisi kotitiellä. Lienemme ensimmäiset lumivaaralaiset, jotka ovat olleet kotiseudullaan yötä yli viiteenkymmeneen vuoteen. Vietän neljä yötä mökilläni tehden sisustustöitä. Kun laihialaisvaimo kyselee millaista siellä oli asua, kerroin; aivan samanlaista kuin olisi asunut halkoliiterissä, tuntui olevan iloinen puolestani.
Talvella tapaamani professori on todella ollut parikertaa talkoissa. Soudan hänen kumiveneellä Ilautoja rantaan. Kerroin vaimolle, että siinä minä vähän muljahdin Laatokkaan. Oliko sillä mitään osuutta asiaan, kysytään heti. Täytyi myöntää, että hiukan oli. Sinä se kyllä uit seurassa kuin seurassa, on toteamus.
Painelen Kontiovaaran takaisiin erämaihin. Paikkaan, jossa meillä on naapurien kanssa ollut karjan metsälaidun. Vielä nytkin tunnistan hyvin metsän, lehdot ovat reheviä, mutta heinitys on kovin vaatimatonta. Kirves näissä metsissä ei ole käynyt. Siskeinmäen ja Ontreinvaaran tienoilla tapaan melko tuoreet jätökset. Opaskurssilla aikoinaan opetettiin miten karhun ja ihmisen jätökset erotetaan toisistaan, ihmisen kasan päällä on paperi. Täällä sääntö ei ehkä pidä paikkaansa, mutta kasan päällä ei ole pyyhkäisty tikkua. Tietenkin minun tekee mieli ottaa tästä matkamuisto. Kuulen mielessäni mielipiteen, jonka laihialaisvaimo antaa jos tulen Karjalasta karhunpaska taskussa. Kun tulen takaisin metsästä yli Rautoronojan, mielestäni samasta kohdasta mistä olin metsään mennyt; nyt on ojan saveen ilmestynyt valtavat karhun tassunjäljet kynsineen. Nyt jos minulla olisi lapio, mikään arvostelu ei estäisi minua ottamasta tästä matkamuistoa. Lapio jäi perunamaan laitaan. Minulla on Karjalassa kymmenen perunan perunamaa.
Myös kymmenen päivää on vierähtänyt Karjalassa. Pellot. ovat harmaita. Voikukan siemenet ovat valmiit lentoon. Pihlajassa ovat marjan alut selvästi havaittavissa. Yöllä huomasin, että käen kukuntakin oli lähes vaijentunut. Juhannusviikko on valjennut.
Mökkiprojektin aikana olen tutustunut naapurikansan elämänmuotoon melko perusteellisesti Jopa venättä olen joutunut opiskelemaan suurella vaivalla monta sataa sanaa. Aikoinaan karjalaiset sutkautukset naapuristaan tuntuivat melko vahvoilta ilmauksilta. Näillä kokemuksilla jos ne nyt joutuisin itse kirjoittamaan, ne kyllä noudattaisivat esi-isien käyttämää linjaa.
Toisaalta olen tutustunut venäläiseen leveyteen ja laveuteen, joka parhaimmillaan on ollut myönteinen kokemus. Tavasta selviytyä vaikeissa olosuhteissa on kunnioitettavaa sitkeyttä. Kulinaarisista nautinnoista voisin sanoa, ”joppajumaij”, ovat syöttäneet ainakin pesuvadillisen hapankaalia.
Laihialaisvaimon mukaan minua vähääkään viisaampi mies ei olisi moiseen urakkaan ryhtynyt. Olen puolustautunut, että minua vähäkään tyhmempi ei olisi moiseen kyenyt.
Nyt Rapolan kalamaja seisoo taas Laatokan meren rannalla. Vot harasoo.
Kun viikko on vierähtänyt alkaa asumus olla lähes valmis. Jään kuitenkin viikonlopuksi Karjalaan kun alkuperäinen urakoitsija on kuulemma tulossa poikineen viikonlopuksi töihin. Tuntuu olevan informaatio katko kun ketään ei kuulu työmaalle. Kun työviikko on ollut minulle tosi raskas ja nukkuminen on ollut vajavaista, päätän alkaa viikonlopuksi kotiseutumatkailijaksi.
Nastola v.2006
Kalevi Rapo