Kesvalahti oli Laatokan rannikolla mantereella, ilman saaristoa. Kylällä oli keskeinen asema saariston naapurikyliin Kalksaloon ja Kuhkaaseen nähden. Näille yhteisen Laatokan rannikon laivareitti kulki Sulasalmen kautta. Salmi Kalksalon ja Kesvalahden välissä jäätyi syksyisin, mutta suli aina jonkin viikonkuluttua, ollen koko talven sulana, siitä nimi Sulasalmi.
Täällä olleeseen osuuskaupan myymälään tulivat kesällä kaikki tavarat laivalla. Samoin rannikon asukkaat käyttivät laivaa tavaroiden kuljetukseen ja matkustamiseen. Kesvalahden kylän keskukseen valmistui 1930 kylätie hyvään kuntoon Ja siinä alkoi linja-autoliikenne kerran päivässä linjalla Kesvalahti-Kumola-Lahdenpohja. Sulasalmella ollutta kolmen kylän yhteistä meijeriä ja osuuskassaa käytti suurin osa kyläläisiä. Maataloutta pääelinkeinona harjoittavat asukkaat myöskin kalastivat, aina kotitarpeiksi. Paikkakunnan oloihin nähden huomattava puutarha, n. 500 omenapuuta, antoi Toivo Kaartiselle tuloa aikana, jolloin ulkolaisista omenista el ollut haittaa. Jaakko Taalikalla oli useita kymmeniä yhteiskuntia käsittävä mehiläistarha harrastuksena.
Sulasalmella oli kolmen kylän yhteinen kansakoulu. Kun Kuhkaa sai oman koulun 1924 ja Kalksalo 1928, rakennettiin Kesvalahdelle uusi koulu kylän keskelle 1930. Entinen koulurakennus muutettiin Kalksaloon. Puhelimen tuntumaan kylä pääsi 1923, jolloin Lumivaaran Puhelinosuuskunnan Keskus tuli myös Kesvalahdelle. Sähköt eivät vielä yltäneet kylään.
Lähde:Karjala-lehti n: 22 v. 1971. Lumivaara-liite
