Kalksalo oli kunnan eteläisin kylä Kurkijoen rajalla ja Laatokan rannalla lukuisine saarineen, joista kolme oli asuttua. Suurin saari Kalksalo oli kasvanut kapealla kannaksella kurkijokelaiseen mantereeseen kiinni. Kalksalolaisten pääelinkeino oli maanviljelys, mutta sen ohella merkittävänä elinkeinona harjoitettiin kalastusta, joka monille pienviljelijöille muodostui päätulolähteeksi. Kalksalossa olivatkin Lumivaaran huomattavimmat kalastajat. Kylässä oli Laatokan purjehtijoita, aikana, jolloin tavaraa vietiin vesitse Pietariin.
Kauppias Antti Heinosella oli rahtilaiva vuoteen 1913. Hän oli sillä kuljettanut voita, elävää kalaa, marjoja, halkoja ym. tavaraa ja toi palatessaan jauhoja ym. kulutustavaraa. Laivanvarustaja Viktor Viitanen piti kolme alusta peräkkäin. Kun niitä tuhoutui myrskyssä, hän hankki aina tilalle uuden. Viimeisen matkan Pietariin hän teki v. 1917. Sen jälkeen hänen purjehdus alustaan, jossa oli myöskin moottori, käytettiin Suomen rannikolla vuoteen 1926.
Monia muitakin kyläläisiä oli Laatokan purjehtijoina aikoinaan kippareina omilla tai vierailla aluksilla. Veljekset Tuomas ja Pekka Parikka toimivat jo toisessa polvessa Laatokalla luotseina. Heidän isänsä Pekka Parikka palveli 40 vuotta ”kruununluotsina” eroten virastaan v. 1920. Kylästä pääsi liikkeelle kesällä laivalla ja moottori- tai soutuveneellä ja talvella jäätä myöten mm hevosella.
Karjananti vietiin naapurikylän Kesvalahden Sulasalmella olevaan Saariston Osuusmeijeriin, jonka huoneistossa oli myös osuuskassa. Sulasalmella oli osuuskaupan myymälä ja omassa kylässä yksityinen kauppa. Kolmen kylän yhteinen Kesvalahden kansakoulukin oli Sulasalmella vuoteen 1928, jolloin Kalksalo tuli omaksi koulupiiriksi, johon oma koulutalo saatiin v. 1932. Siihen asti oli vuokrahuoneisto. Kalksalosta puuttui sähköt, mutta puhelinyhteys oli.
Lähde:Karjala-lehti n: 22 v. 1971. Lumivaara-liite
