Huhtervu oli toinen kunnan suurimmista kylistä, sijainti kunnan alueen keskiosassa. Novgorodilaisten aikana tiedetään kylässä nykyisellä kansakoulun mäellä olleen kirkko tai tsasouna ja 1500-1600 luvulla kreikkalaiskatolinen luostari Luostarinmäki-nimisellä paikalla.
Huhtervussa oli Lumivaaran kunnalliskoti. Kauppoja oli Jaakkiman Osuuskaupan ja Osuusliike Laatokan myymälät, yksityiskauppa ja kirjakauppa. Huhtervun Osuuskassa, seudun vanhin, perustettu 1903, oli saatu aikaan tarmokkaan yhteistoimintamiehen, opettaja K.V. Lindgrenin aloitteesta. Sama henkilö oli vaikuttamassa myöskin v.1914 Huhtervun Osuusmeijeriä perustettaessa. Se oli voita valmistava meijeri, joka rakennettiin konevoimaiseksi v. 1926 ja oli kunnan suurin, jäseniä useasta kylästä. Huhtervulaisista osuuskunnista mainittakoon v. 1936 perustettu Huhtervun Sähköosuuskunta joka jakoi virtaa 70 talouteen, n. 2/3 kylää, 1/3 ollessa sähköä vailla. Virta saatiin kylään Karjalan Valo Oy:n suurjännltelinjasta. Lumivaaran Puhelinosuuskunnan perustava kokous pidettiin Huhtervussa 1.3.1923 ja samana vuotena saatiin puhelinyhteydet. Osuuskunnan vaikutuspiiriin kuului 7 kylää. Sillä oli v. 1939 kolme puhelinkeskusta ja yli 100 tilaajaa. Osuuskunnan pääkeskus oli Huhtervussa, toinen Kumolassa ja kolmas Kesvalahdella.
Seuratoiminta kylässä oli heikko. Vuosisadan alku vuosina olivat olleet toiminnassa yhdessä Tervajärven kyläläisten kanssa raittius- ja nuorisoseurat, mutta niiden toiminta sammui I maailmansodan aikoina. Maalaisliiton paikallisosastolla oli tämän jälkeen toimintaa ja muutamia vuosia oma talokin, joka paloi v. 1921, minkä jälkeen senkin toiminta oli heikkoa. Liikenteellisesti kylän asema oli hyvä, Kurenrannan-Maasillan maantie kulki kylän läpi siinä liikennöivät Viipurln-Lahdenpohjan-Sortavalan linjalla kaksi vuoroa päivässä Viipurin Linja-Auto Oy:n ja samoin kaksi vuoroa päivässä kumpaankin suuntaan liikennöitsijä M. Ruposen linja-autot.
Huhtervun kylän pääosa kuului Laatokan rannikon vuoristo alueeseen, vaikka kylä ei ulottunutkaan rannikkoon asti. Lukuisten kalliovuorien välissä oli hyviä saviperäisiä viljelysmaita. Muutamia laajempia yhtenäisiä viljelys-alueita oli, mutta yleensä metsät ja pellot olivat sekaisin. Kylän luoteisosassa vuoret harvenivat mutta maasto oli kuitenkin epätasaista. Suota ei paljon ollut ja samoin kangasmaat vähäisiä, asukkaat pääosaltaan maanviljelijöitä.
Lähde:Karjala-lehti n: 22 v. 1971. Lumivaara-liite
