Kumola (Lähde Jaakkiman Sanomat No. 6, 1996)
Lumivaaran pitäjän kymmenestä kylästä oli Kumola keskeisin. Se sijaitsi muiden kylien ympäröimänä, oli niistä suurin ja ennen muuta: se oli kirkonkylä.
Kumola kuului Laatokan rantakyliin ja sen upeat maisemat – Laatokan lahdet ja niemet, jyrkät kalliorannat, sisäosien vaarat, lammet ja joet – ovat jo kivikaudella houkutelleet asutusta Kumolaan. Siitä ovat todisteena kivikautiset esinelöydöt ja myöhemmin rautakaudelta peräisin oleva LemettiIän Linnavuori. Kumola-nimi on saamelais-ortodoksista alkuperää ja tarkoittaa ristinkumartamisen kylää.
Kehityksen tuulet
Tuo Ristin kumartamisen kylä koki voimakkaan kehityksen kauden toimivaksi kyläyhteisöksi 1910-30-luvulla. Jotta yhteisö voisi kehittyä, se tarvitsee hyvät kulkuyhteydet. Kumolassa heikot tieolot paranivat v.1924, kun valtio otti tiet hoitoonsa. Kylän läpi kulki Viipuri-Kurkijoki-Lahdenpohja-Sortavala-maantie ja rautatie oli 10 km:n päässä, Ihalassa, jonne valmistui uusi tie v. 1936. Kesäisin laivaliikenne Kivitien laiturista ja Timosenrannasta sekä kulku omilla veneillä lisäsivät liikkumismahdollisuuksia.
Kansakoulu aloitti toimintansa Kumolassa v. 1910 ja komea koulutalokin saatiin viisi vuotta myöhemmin. Myllykylään perustettiin erillinen koulu-piiri, jossa aloitettiin v. 1932 koulutyö. Uusi tiilinen alakoulurakennus valmistui Kumolaan juuri ennen evakkoon lähtöä v. 1939.
Lumivaaran kunnan ja kirkon erottua Jaakkimasta v.1923, tehtiin Kumolasta Lumivaaran pitäjän kirkonkylä. Tällöin tuli tarpeelliseksi hankkia seurakunnalle pappila, seurakuntatalo ja vuonna v. 1935 vihittiin tarkoitukseensa uusi kirkko. Se toimi pitäjäläisiä yhdistävänä ja kokoavana voimana. Saaristokylistäkin päästiin kirkolle, Tereskään, Kumolanlahtea pitkin Ihalanjoen suulle.
Talouselämän tarpeet
Monet Kumolan talouksista olivat melko pitkälle omavaraisia. Mahdollisuudet vieraaseen työhön kylässä olivatkin vähäiset. Lähimmät taajamat olivat Lahdenpohja ja Kurkijoki. Hyvänä apuna viljelijäpeheille olivat Lumivaaran Yhteismetsästä saadut lisätulot. Ne jaettiin kullekin talolle manttaaliluvun mukaan vuosittain. Ilman kauppaliikkeitä ei tietenkään tultu toimeen. Tereskässä, sillankorvassa oli ensimmäinen kauppapuoti jo v. 1879. Jaakkiman Osuuskauppa perustettiin v. 1919 ja Vepsän kauppa 1930-luvulla.
Kumolaisten pankkiasioita hoitivat Osuuskassa (v:sta 1906) ja Postipankki.
Koko kylä ei vielä ollut sähköistetty, mutta osa sen taloista sai sähkönsä Leinosen myllyltä, jossa viljelijät kävivät jauhattamassa viljojaan ja sahauttamassa puitaan. Vuodesta 1942 Kumolan Sähköosuuskunta alkoi välittää sähköä kyläläisille.
Lumivaaran Puhelinosuuskunta aloitti toimintansa v. 1923. Kumolassa oli ennen sotia 24 puhelinta.
Kierros Kumolan kylän ryhmissä
Kumolan talot muodostivat usein pieniä ryhmiä vaarojen ja vesialueiden rajaamiin pelto- ja metsäsaarekkeisiin. Karjalaisia sanaseppinä kyläläiset olivat ristineet omat ryhmänsä sopivilla nimillä. Vielä tänä päivänä meillä on tilaisuus tutustua kumolalaisiin ryhmiin niissä syntyneiden ja asuneiden kertojien välityksellä.
Tereskään tutustuttiin jo tuossa edellä, mutta lähtiessämme kirkolta Lahdenpohjaan päin, on vasemmalla Kokkomäen juurella Seppälän ryhmä. Kaunis Kokkomäki oli kylän nuorison kokoontumispaikka. Ryhmässä sijaitsi puhelinkeskus ja siellä asuivat kunnan kätilö ja postinkantaja sekä osuuskassan hoitaja.
Kankain ryhmän talot sijoittuvat Harvion tien varteen, joka erkani Lahdenpohja-Kumola tiestä Muokkalammen kohdalla.
Kosenkulman keskus oli Kosenkoski, noin neljä kilometriä ennen Iijoen (lhalanjoen) Laatokkaan laskemista. Koskessa oli Leinosen mylly- ja sahalaitos.
Leppäsuon talot olivat kirkolla Huhtervuun johtavan maantien varrella.
Hangasjärven pohjoispäässä asuvan Mikko Mörskyn maista oli lohkaistu kappale Lumivaaran hautausmaaksi.
Myllykylä oli kolmen tien risteyksessä, josta oli yhteys Ihalaan, Jaakkimaan ja Kumolan keskustaan. Myllykylän sisällä oli taloryhmia, mm: Kuisminryhmä, Lohilammen talot ja Kuorejärven talot. Myllykylä oli saanut nimensä Kuisminkosken myllystä, joka sijaitsi jyrkkien ja korkeiden penkereiden reunustamassa Ihalanjoen koskessa.
Tereskästä yläkoulun ohi Kesvalahdelle menevää tietä lähdettäessä tullaan Savolaisen ryhmään. Pienimäki. Kukkomäki ja Tattarinvaara kuvaavat maisemanäkymää. Ryhmässä piti kotikauppaa Matti Rapo.
Jatkettaessa matkaa kirkolta 2,5 km Linnavuoren länsipuolelle Kojonlahden nurkkaukseen, olemme Lemettilän ryhmässä. 88 metriä korkealta Kontiovaaralta oli hyvät näköalat Laatokalle aina Valamoon saakka. Ryhmässä oli Rapo-nimisiä taloja tusinan verran. Venus-laiva kävi kesäisin Timosenramassa. Kojonlahden rantamille levittäytyivät Kojonryhmän talot viljavine peltoaukeamineen. Näkymä Ilvedelle on ihastuttavan kaunis. Ryhmässä asui käsityöt taitavaa väkeä. Siellä syntyivät niin puvut kuin kaikki muukin kehdosta arkkuun asti. Kivitien laivarannassa kävi kesäisin Sirolaiva, joka vei kyläläisiä Lahdenpohjaan.
Laivalaiturin luoteispuolella kohosi Salvaara, jonka toisella puolella aukeaa eteemme Salmenryhmä. Laatokasta kurottuvan Salmenlahden jatkeena on Kivisalmi,joka jakaa ryhmän kahtia. Salmi päättyy Kylälampeen. Ryhmässä asui perheineen mm kumolaisten hyvin tuntema valokuvaaja Arvi Nokelainen.
Salmenryhmän ja Mörskynryhmän välillä oli jyrkkä seinämäinen Kivivaara. Heti vaaran toisella puolella asuivat Levoset ja kauempana oli ryhmä pienempiä taloja.
Kylälammen pohjoispuolella, missä Ihalanjoki tekee viimeiset rnutkan ennen laskuaan Kumolan lahteen, sijaitsee Kukkolan ryhmä. Kukkolanlahdesta kohosi jyrkkä, kallioseinämäinen Neitvuori, jonka laelta on upeat näköalat aavalle Laatokalle. Ahokkaan lähellä olivat Sässynäkallio ja Kalmistonmäki. Paikalla lienevät sijainneet tsasouna ja hautausmaa. Ryhmässä asui sairaanhoitaja Hilma Ahokas, jolta kyläläiset saivat hädän tullen apua.
Kylän sydämessä
Kierroksemme Kumolassa päättyy samaan paikkaan, mistä sen aloitimme, kylän sydämeen Tereskään. Tereskä-nimi on saanut alkunsa Terentjeffin suvusta, joka omisti aikanaan koko Tereskän ryhmän maat. Kesvalahdeltapäin keskustaan tultaessa jää pappila vasemmalla puolella olevan mäen päälle. Kohta oikealla on yläkoulu, jonka ympärillä kukoistaa opettaja Solehmaisten puutarha. Koulun ohi ja koko Tereskän läpi kulkevaa tietä vasemmalle lähdettäessä noustaan Rokkapata-nimiselle mäelle, jonka korkeimmalla kohdalla kohoaa valkoinen, komea kirkko ja sen vierellä seurakuntatalo. Yläkoululta alaspäin, kohti Ihalan jokea laskeuduttaessa tullaan Kuutsan perheen hoitamalle Osuuskaupalle. Osuuskauppaa vastapäätä on kylän alakoulu. Posti sijaitsi osuuskaupan vieressä, ja sitä hoiti Ester Kuutsa.
Kumola oli nuoren, Lumivaaran pitäjän virkeä keskuspaikka. Siellä asuva väestö osallistui aktiivisesti erilaisiin kunnallisiin-, kirkollisiin- ja harrastustoimintoihin. Parin kymmenen vuoden aikana ennen sotia saatiin useimmat kunnan ja kirkon kannalta tärkeät asiat kuntoon, vaikka varoja oli niukasti käytettävissä. Ansio tästä ei kuulu yksinomaan kumolaisille vaan koko Lumivaaran pitäjän asujamistolle.