|
KALKSALO
Lähde:Karjala-lehti n: 22 v. 1971. Lumivaara-liite
Kalksalo oli kunnan eteläisin
kylä Kurkijoen rajalla ja Laatokan rannalla lukuisine saarineen, joista
kolme oli asuttua. Suurin saari Kalksalo oli kasvanut kapealla kannaksella
kurkijokelaiseen mantereeseen kiinni. Kalksalolaisten pääelinkeino oli
maanviljelys, mutta sen ohella merkittävänä elinkeinona harjoitettiin
kalastusta, joka monille pienviljelijöille muodostui päätulolähteeksi.
Kalksalossa olivatkin Lumivaaran huomattavimmat kalastajat. Kylässä oli
Laatokan purjehtijoita, aikana, jolloin tavaraa vietiin vesitse Pietariin.
Kauppias Antti Heinosella oli rahtilaiva vuoteen 1913. Hän oli sillä
kuljettanut voita, elävää kalaa, marjoja, halkoja ym. tavaraa ja toi
palatessaan jauhoja ym. kulutustavaraa. Laivanvarustaja Viktor Viitanen piti
kolme alusta peräkkäin. Kun niitä tuhoutui myrskyssä, hän hankki aina
tilalle uuden. Viimeisen matkan Pietariin hän teki v. 1917. Sen jälkeen
hänen purjehdus alustaan, jossa oli myöskin moottori, käytettiin Suomen
rannikolla vuoteen 1926. Monia muitakin kyläläisiä oli Laatokan
purjehtijoina aikoinaan kippareina omilla tai vierailla aluksilla. Veljekset
Tuomas ja Pekka Parikka toimivat jo toisessa polvessa Laatokalla luotseina.
Heidän isänsä Pekka Parikka palveli 40 vuotta "kruununluotsina" eroten
virastaan v. 1920. Kylästä pääsi liikkeelle kesällä laivalla ja moottori-
tai soutuveneellä ja talvella jäätä myöten mm hevosella. Karjananti vietiin
naapurikylän Kesvalahden Sulasalmella olevaan Saariston Osuusmeijeriin,
jonka huoneistossa oli myös osuuskassa. Sulasalmella oli osuuskaupan myymälä
ja omassa kylässä yksityinen kauppa. Kolmen kylän yhteinen Kesvalahden
kansakoulukin oli Sulasalmella vuoteen 1928, jolloin Kalksalo tuli omaksi
koulupiiriksi, johon oma koulutalo saatiin v. 1932. Siihen asti oli
vuokrahuoneisto. Kalksalosta puuttui sähköt, mutta puhelinyhteys oli. |