|
HUHTERVU
Lähde:Karjala-lehti n: 22 v. 1971. Lumivaara-liite
Huhtervu oli
toinen kunnan suurimmista kylistä, sijainti kunnan alueen keskiosassa.
Novgorodilaisten aikana tiedetään kylässä nykyisellä kansakoulun mäellä
olleen kirkko tai tsasouna ja 1500-1600 luvulla kreikkalaiskatolinen
luostari Luostarinmäki-nimisellä paikalla. Huhtervussa oli Lumivaaran
kunnalliskoti. Kauppoja oli Jaakkiman Osuuskaupan ja Osuusliike Laatokan
myymälät, yksityiskauppa ja kirjakauppa. Huhtervun Osuuskassa, seudun
vanhin, perustettu 1903, oli saatu aikaan tarmokkaan yhteistoimintamiehen,
opettaja K.V. Lindgrenin aloitteesta. Sama henkilö oli vaikuttamassa myöskin
v.1914 Huhtervun Osuusmeijeriä perustettaessa. Se oli voita valmistava
meijeri, joka rakennettiin konevoimaiseksi v. 1926 ja oli kunnan suurin,
jäseniä useasta kylästä. Huhtervulaisista osuuskunnista mainittakoon v. 1936
perustettu Huhtervun Sähköosuuskunta joka jakoi virtaa 70 talouteen, n. 2/3
kylää, 1/3 ollessa sähköä vailla. Virta saatiin kylään Karjalan Valo Oy:n
suurjännltelinjasta. Lumivaaran Puhelinosuuskunnan perustava kokous
pidettiin Huhtervussa 1.3.1923 ja samana vuotena saatiin puhelinyhteydet.
Osuuskunnan vaikutuspiiriin kuului 7 kylää. Sillä oli v. 1939 kolme
puhelinkeskusta ja yli 100 tilaajaa. Osuuskunnan pääkeskus oli Huhtervussa,
toinen Kumolassa ja kolmas Kesvalahdella. Seuratoiminta kylässä oli heikko.
Vuosisadan alku vuosina olivat olleet toiminnassa yhdessä Tervajärven
kyläläisten kanssa raittius- ja nuorisoseurat, mutta niiden toiminta sammui
I maailmansodan aikoina. Maalaisliiton paikallisosastolla oli tämän jälkeen
toimintaa ja muutamia vuosia oma talokin, joka paloi v. 1921, minkä jälkeen
senkin toiminta oli heikkoa. Liikenteellisesti kylän asema oli hyvä,
Kurenrannan-Maasillan maantie kulki kylän läpi siinä liikennöivät
Viipurln-Lahdenpohjan-Sortavalan linjalla kaksi vuoroa päivässä Viipurin
Linja-Auto Oy:n ja samoin kaksi vuoroa päivässä kumpaankin suuntaan
liikennöitsijä M. Ruposen linja-autot. Huhtervun kylän pääosa kuului
Laatokan rannikon vuoristo alueeseen, vaikka kylä ei ulottunutkaan
rannikkoon asti. Lukuisten kalliovuorien välissä oli hyviä saviperäisiä
viljelysmaita. Muutamia laajempia yhtenäisiä viljelys-alueita oli, mutta
yleensä metsät ja pellot olivat sekaisin. Kylän luoteisosassa vuoret
harvenivat mutta maasto oli kuitenkin epätasaista. Suota ei paljon ollut ja
samoin kangasmaat vähäisiä, asukkaat pääosaltaan maanviljelijöitä. |