|
Lumivaara |
|
Rakas menetetty kotiseutumme
|
SOTAPOJAT EVAKKOTIELLÄ
Patterin miehistö nousi sitten taas suksille. Reput saimme sentään kuormastoon. Jo saman päivän iltana myöhään olimme Valamon rannassa, Nigolsgin skiitan kohdalla. Sanoin meidän tykin pojille, että olisikohan nuo kirkon ovat auki. Tässä kuitenkin yövytään. Mentiin katsomaan. Nousimme kalliolle , jossa kirkko oli. Ovet olivat auki ja menimme sisään ja siinä kirkon lattialla oli hyvä nukkua raskaan hiihtomarssin jälkeen . Heti aamuteen jälkeen nousimme taas suksille ja nyt suuntana oli Lahdenpohja, siellä Rauhalan kasarmit. Siellä olimme hyvissä ajoin. Saimme syödä ja levätä rauhassa. Aamulla matka taas jatkui edelleen hiihtäen teitä pitkin . Ihalassa poikkelin kotona. Siellä oli kova lähtökiire päällä. Tavaroita oli ajettu asemalle. Olivat saaneet omaan vaunuunkin lastata viljat ja koneet ja kaikkea mitä vain sinne sopi. Karja oli lähtenyt edellisenä päivänä Suistamolaisten karjan kanssa, jotka olivat olleet meillä jo evakossa sodan takia. Kotona minua olisi kovasti tarvittu, mutta minun oli jatkettava matkaa, Isä sanoi, että ota pyörä liiteristä ,niin pääset nopeammin joukkojen perään. Niinpä otinkin pyörän ja sain pian toiset kiinni. Tiellä ei päässyt kuitenkaan hurjastelemaan, koska matkassa oli paljon evakkoja ja karjaa. Tie oli jotenkin kuitenkin aurattu, mutta minun oli pysyteltävä tien reunoilla. Ennen Tyrjän kylää näin lehmän metsässä. Se oli eksynyt karjasta ja koetti hyppiä paksussa lumessa eteenpäin. Menin auttamaan sitä. Se katsoi minua apua pyytäen .Annoin sille armolaukauksen ja se nukkui siihen. Lienee ollut Saareksen kyläläisten lehmiä.
Tukkoisella tiellä matka eteni hitaasti kävelyvauhtia. Matkalla oli hevoskuormia, lehmäkarjoja, ihmisiä kävellen ja rekikyydissä . Eikä sotilaalla saanut sen kiireempi olla. Kai me jossain levättiinkin ja syötiin välillä. Seuraava etappi oli Savonlinnassa Pääskylahden faneeritehtaalla. Siellä saimme syödä ja levätä.Evakot saivat myös syödä ja syöttää hevosia. Savonlinnassa tapasin meidänkin joukon, isän, äidin ja sisaret. He olivat Tähti hevosella matkassa. Kuormahevonen tuli perästä Kankaanpään Eeron ajamana. Minä oli isän reen kannoilla Savonlinnan läpi. Saimme keskustella. Palasin takaisin kävellen Pääskylahteen. Siitä meidän oli määrä lähteä Kerimäen Makkolan kylään. Siellä meidät majoitettiin nuorisoseuran taloon. Tykkien johtajat ja joitakin tykkimiehiä oli kutsuttu Luostarisen taloon. En tiennyt syytä, niin oli määrätty. Meillä oli hyvä majoitus, joka ei unohdu. Oli pehmoset patjat lattialla ja filtit peitteenä. Kyllä siinä uni maistui. He tahtoivat muistaa sotilaita, jotka tulivat sodasta isänmaata puolustamasta. Mekin autoimme heitä jossain pienissä palveluksissa. Joskus meille tarjottiin oikein pullakahvit salin puolella. Viikon saimme olla tässä majapaikassa. Sitten meidät siirrettiin Liperin Tutjun niemeen. Oli vielä lunta maassa ja hiihtäen sinne menimme.Erään järven ylikin hiihdimme, se oli vielä vahvassa jäässä. Tutjun kansakoululle ja nuorisoseurantalolle majoitumme. Siellä jouduin hoitamaan patterin varusvarastoa. Meidät kotiutettiin noin kolmen viikon kuluttua. Tiesin , että meidän pitäjäläiset olivat evakuoitu Kemin seudulle. Otin litteran sinne. Ijäksen Jussin kanssa yhdessä sitten matkustettiin. Meidän perheen löysin Kemin läheltä Lautiosaaresta eräästä talosta Kemijoen varresta.
Kirj. Aarne Härkönen
|