| Maaliskuun 13 päivä Paavon Helenan evakkoon lähtö
Istui mummo murhemiellä allapäin ajatteli tuolilla tuvassa sekaisin laatikko lattialla parhaat sinne pakattuna talon tärkeimmät tavarat kulki illalla mies outo olkaremmi olalla sen siitä sivusta kuulin ett' on huomenna lähdettävä seutu tämä jätettävä päivän puolen tietämissä tielle tuntemattomalle.
Tieto mummon mielen mursi itki ihan ilmiselvin lattialla laahusteli voihkimalla voivotteli minne mie polonen jouvun minne mierolle menisin kussa mulla sängyn paikka minne panisin pitkäkseni itki mummo koko illan käsillänsä päätä piteli harmaahapset haalenivat ihan siinä silmissä itkiessä koko illan paapatellessa pahan mielen.
Illan siinä edetessä yön tullessa tupahan laittautui sänkyhyn selälle käänsi kyljen käänsi toisen ei ottanut uni omaksi mummoa murehtivaista tyyny tässä tylynä poppana poikkipuolin. Lakkasi itku illan vesikarpalot katosi siirtyi sängyn syrjäselle yöhön yksin istumahan tuli menneet mielehensä taannoiset tapahtumat ennen eletty elämä
Tulin tähän talohon miniäksi mielelläni naitiin naapuripitäjästä aivan rannikon rajasta kotoa kultaisen kujelman oli mieheni uljas ukko siksi häntä nimitin mietteet miehisen miehen kaukana kalassa kulki venhosella vetten päällä purjeveneellä purjehti laski laineet Laatokalla sieltä siiat syötäväksi nieriäiset myötäväksi keisarinkin kestilöihin hovin herroille hyvinkin loppuhalkoja lateli purjelaivan laitamille siitä yli ulapan lastilaivat liitelivät Pietarissa purettihin paluulastiksi pantihin jauhokulit kulkemahan rihkamat ja riivinnäiset kauppiaalle kaikenlaista vaimolle vaatekerrat matkalaiselta makeiset.
Jo katkesi kaihomieli Hetkeen huomiseen heräsi Itku iski silmäkulmaan karvaspala kurkunpäähän oi sie ukko onnellinen viiksiniekka parrallinen ku nukut nurmen alla sukuhauvassa syvällä mulla sydän syrjällänsä mieli mieron miettehissä.
Alkoi ankea aamu pahin päivä mummoparan ei maistunut mummolle mämmi lihapaisti liiemmälti istui alle ikkunan kyynärvarsi kynnyksellä katse kauas suunnattuna kesäiselle maisemalle aikaan suven suloisen tuossa ne tutut touhut lypsypaikka lystikkäinen veen vilpoisen vierellä likolahen laitamella pellavat siinä liossa aijan päällä aivinaiset pärevalkian valossa keikutellen kehrättiin loimet monet laitettihin kangaspuille kaikkinaiset tunsi selässä kipua sarvennessa samanlaista siitä siirteli sijoilta yli tuvan ylittävi penkinpäälle pitkäksensä oikaisihe olkavartta rintapieliä piteli.
Ei malttanut maata kauan rauhattoman rahdun päähän nousi jälleen istualleen tupaa tutki tarkemmasti ikkunasta ilman laadun katseli kauas sinne aittasalmelle asti näki laivan lähestyvän valkopurjeen pullistuvan ukon kotia tulevan.
Johan mie höperö olen aivan tolkuton tohelo eihän laivat jäällä kulje talviteitä tallustele. Lähti reki pihalta tallin kautta taipaleelle mummo siinä mukana villavällyjen välissä suojassa suuren huivin kulkivat ensin kujalla pienen matkan metsätietä polle polki niityn poikki kallioisen kainalohon siitä viekin viehkatie järvelle jäisen salmen.
Nytpä suru suuri alkoi virisi viime vilkaisusta kotoisista tanhuvista jäi kultainen kotini työt tehyt tämän ikäisen viljat kahet vieretysten veen vilja, pellon vilja marjametsät mieluisetkin sanomatta sienipaikat.
Istui junassa mummo rautahevon vetämässä matkatessa maailmalle oma vaunu vanhuksille saatu saman ikäisille siellä hoitajat hokivat älkää nälässä olko syömätönnä juomatonna istui mummo muikeana sanatonna saalin alla mielen mustan miettehissä ihan ilman kyyneliä kasvot käyneet kalpeoiksi silmäkuopat syvemmäksi meni päivät, pitkät päivät melkein koko viikon päivät kun päästihin perille lapin laajan laitamille kunnallisehen kotihin sinne vanhukset sijoittui kotipuolelta karkoitetut.
Ei ehtinyt puuhun lehti hiirenkorvalle koivu tuli tuoni mummolle tutuksi lie suruhun raukka kuollut vaivoihinsa vanha mummo.
Valter Kilpiö Lumivaaran Kuhkaa, Pamolansaari |